Mira kävi ottamassa näytteet kahdesti ja tulos oli todella selvä eikä se jättänyt mitään arvailuiden varaan. Joten näin Saara siis aloitti lääkityksen jota se syö lopun elämäänsä.
Cushing on ikävä sairaus, mutta hoidettuna sen pitäisi pysyä aika hyvin hallinnassa. Tarkkana toki saa olla ja riskejäkin siinä on, mutta ei auta kun toivoa parasta.
Tuolla linkissä lisätietoa cushingista:
http://www.heppalaakari.fi/cushingin_tauti.html
Sieltä löytyy sairauden ensioireet:
- Viivästynyt karvanlähtö kesällä ja aikainen talvikarvan tulo syksyllä.
- Pitkä ja paksu, joskus aaltoileva karva (55-80%:lla sairastuneista hevosista)
- Väsyneisyys, apaattisuus
- Pullottava/roikkuva vatsa, lihaskato selän lihaksista
- Rasvakertymät niskassa, silmän yläpuolisissa kuopissa ja hännän tyvessä
- Kaviokuume
Saaralla on edelleen talvikarva eikä se tee lähtöä millään. Sillä on myös jaloissa paksua kiharaa karvaa. Sillä on roikkuva maha ja kaikki selän lihakset ovat häipyneet.
Sen silmien yläpuolella olevat kuopat ovat lähinnä pallot.
Kaviokuumetta onneksi ei ole, mutta muut oireet on kun suoraan Saaran elämästä.
Tästä ei ole kuin suunta ylöspäin! Niin monelta taholta olen nyt kuullut positiivisia asioita, että tuskin maltan odottaa Saaran puhkeamista kukkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti