Sain ajan Orimattilan klinikalle tiistaiksi 25. kesäkuuta, mutta se aika oli klo 12, joten reissuun oli lähdettävä yksin (Pete pääsi töistä vasta neljän tienoilla).
Pohdin hetken, että mihin työnnän Ropinan reissun ajaksi. Ropina ja Aksu on käytännössä yksi poni kahdessa kehossa. Ne ovat olleet niin pitkään yhdessä, että toisen poistuminen aiheuttaa kovan stressin, jollei toinen ei saa siksi aikaa jotain muuta mietittävää.
Se muu olisi voinut olla laitumelle meno Jimin ja Saaran viereen, mutta kun laitumien välissä ei olisi ollut kun kolme lankaa jonka läpi haistelu olisi onnistunut, niin en ottanut riskiä, että reissun aikana laitumilla olisi syntynyt joku härdelli ja aidat olisivat rikkoutuneet.
Toki Ropinan olisi voinut jättää yksin karsinaankin tai tarhaan, mutta totesin, että helpoin on tottakai ottaa se mukaan. Molemmat lastautuu ja matkustaa täysin ongelmitta ja ne ovat hallinnassa vaikka otsatukasta taluttamalla. Joten eikun riimut päähän, narut kouraan, ponit autoon, luukut kiinni ja matkaan.
Klinikalla oli paljon väkeä ja monta tammaa varsojen kanssa. Ponit saivat odotella vuoroaan käytävällä olevassa pesukarsinassa. Ropina tsemppasi Aksua ja molemmat katselivat tallin menoa kiinnostuneina. Minä katselin lähinnä pääskysten pesää, jonne puikkasi pääskyset sellaisella vauhdilla, että kerran itsellä oikein tukka pöllähti. Turvaväliä peräänkuulutan...
Kun meidän vuoro tuli ja Aksua alettiin tutkimaan, niin lääkäri totesi jalan olevan sen verran kipeä että oli paras rauhoittaa Akusti. Pienessä pöllyssä poni seisoi paremmin paikoillaan ja jalan karvat saatiin ajettua pois.
Uudelleen ajelusta vuotamaan alkanut haava sieltä sitten löytyi ja se oli todella kosketusarka.
Lääkäri pyysi taluttamaan Akustia sen verran, että näki miten se käveli, mutta metrin jälkeen todettiin että ehkei sen tarvitse kävellä, kipeä oli.
Jalka katsottiin vielä ultralla, mutta siellä oli niin paljon nestettä ettei ultra näyttänyt mitään järkevää tulosta.
Lopputulokseksi tuli, että lähdetään hoitamaan vauriota haavana ja katsotaan helpottuuko olo. Haava ei ollut kovin kaksinen, mutta se saattoi olla niin syvä että tulehdus ulottui syvälle.
Saatiin Oriprimiä ja kipulääkettä.
Jos lääkekuuri ei ala puremaan, niin sitten jalka katsotaan röntgenillä.
Nyt kolmen päivän jälkeen jalka on vielä kipeä, Aksu nilkuttaa sillä. Mutta on se parempi kun viikonloppuna, joten vähän herää toivo jos se ei olisi sisältä rikki.
Voi Aksua :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti